Dialoginen asiantuntijuus

Olen taas viime aikoina päässyt todistamaan sitä, kuinka kilpailuhenkisiä monet korkean statuksen omaavat asiantuntijat ovat. He eivät välttämättä ole edes kiinnostuneita kuuntelemaan toistensa sanomisia. Oma ääni ja sanottava on liian läheinen, jotta muiden kuuntelu onnistuisi. Jos huippuasiantuntijaltasitten kysyy, mitä mieltä hän oli kollegansa esityksestä, ilme voi olla vaivaantunut. Hän ei ole joko kuunnellut riittävästi kyetäkseen vastaamaan kysymykseen, tai sitten toisen asiantuntijan sanottava tuntuu toisarvoiselta suhteessa omaan. Korskeassa omanarvontunnossaan hän saattaa kaiken lisäksi katsoa kyselijää hämmästyneenä ajatellen itsekseen, eikö tuo tyyppi tiedä, kuka minä oikein olen?

Edellä oleva, karrikoitu esimerkki kertoo statuskeskeisestä toiminnasta, jossa asiantuntija tietää ja kertoo totuuden ylhäältä käsin, muiden tehtäväksi jää passiivinen kuuntelu. Sama vain vaivoin peitelty ylemmyyden tunto voi olla nähtävissä ihan tavallisella riviasiantuntijallakin.

Mistä tunnistaa yksisuuntaisen asiantuntijuuden? Yleisiä tuntomerkkejä ovat

vetoaminen auktoriteetteihin

statuksen ja hierarkian keskeisyys

puuttuva kyky ja halu todelliseen dialogiin  

luennoiva, opettajamainen asenne

vajavainen halu ja kyky todella kuunnella muita

vain vähäinen pyrkimys kohtaamiseen muiden asiantuntemusalueiden osaajien kanssa

itseriittoinen asenne, puutteellinen halu ja kyky oppia muilta.

Perinteisesti ajateltuna asiantuntijuus on pohjautunut yksisuuntaiseen viestimiseen, jossa asiaan perehtyneellä ekspertillä on asiantuntijavalta. Tulevaisuudessa asiantuntijuus on entistä vuorovaikutteisempaa, so. yhteisen ymmärryksen ja osaamisen dialogista kehittämistä. Kutsun tällaista asiantuntijuutta dialogiseksi asiantuntijuudeksi.

Avoimen ja läpinäkyvän dialogisen asiantuntijuuden kannalta on tärkempää MITÄ SANOO JA TEKEE kuin kuka sanoo ja tekee. Dialogia arvostavassa työkulttuurissa jokainen voi tuoda demokraattisesti osaamisensa yhteiseen kekoon omasta näkökulmastaan ilman hierarkkista arvojärjestystä. Tavoitteena on työn ja jatkuvan oppimisen kulttuuri, jossa vain sisällöt, sanottava ja ihmisten todellinen osaaminen ratkaisee.

Dialoginen asiantuntijuus on luonteeltaan ja koostumukseltaan

monisuuntaista ja moniäänistä

aktiivista osallistumista dialogiin

avoimuutta jatkuvalle uuden oppimiselle

yhteistyöhön mukaan kutsuvaa, ei pois sulkevaa

aitoa pyrkimystä kuunnella ja ymmärtää muita

inhimillisempää työelämää, kannustamisen kulttuuria, innostamista ja toisten tukemista

uuden tiedon ja yhteisen ymmäryksen synnyttämistä

osaamisen ja sisältöjen kehittämistä

pedagogisesti perusteltua, fasilitoivaa johtamista

keskeneräisyyden sekä kokeilut ja virheet sallivaa

luovaa ongelmanratkaisua

rohkeaa seikkailua ja löytöretkeilyä osaamisten rajapinnoilla

joukkoälyä.

Dialoginen asiantuntijuus on arvoiltaan ja näkökulmiltaan kytketty tulevaisuustietoiseen yhteissuunnitteluun. Tulevaisuustietoisella yhteissuunnittelulla tarkoitan jatkuvan tulevaisuuden ennakoinnin yhdistämistä hyvin fasilitoituun yhteissuunnitteluun. Mitä tahansa suunnitellaan tai päätetään, sitä arvioidaantulevaisuuden näkökulmasta yhdessä.

Tulevaisuustietoisesta yhteissuunnittelusta on eri toimijoille paljon hyötyä:

Oma osallisuus kasvaa yhteiseksi hyväksi.

Syntyy yhteinen, jaettu ymmärrys tulevaisuuden uhista, mahdollisuuksista ja tavotteista

Yhteistyö on parempaa ja tiiviimpää ja dialogi syvempää.

Oppivan yhteisön jäsenenä on mahdollisuus kukoistaa sekä jakaa tietoa ja osaamista.

Jatkuva ennakointi ja luova ongelmanratkaisu yhdistyvät.

Prosessiin osallistuvien turvallisuuden tunne lisääntyy tulevaisuuden haasteiden ja mahdollisuuksien ymmärtämisen myötä.

Yhteisö kasvaa tiiviisti yhteen.

Kaikenlaisen pönötyksen minimoiva dialoginen asiantuntijuus on tärkeää nimenomaan ennakointi– ja muutoskyvyykkyyden näkökulmasta. Jatkuva dialogi on suorastaan välttämätöntä nopeutuvien muutosten, lisääntyvän kompeleksisuuden ja epävarmuuden keskellä. Jatkuva dialogi on paras keino menestyä turbulentissa toimintaympäristössä.

Dialogi on parhaimmillaan inhimillistä ja kuuntelevaa kohtaamista, jatkuvaa yhteisen ymmärryksen kehittämistä. Se on työtä tulevaisuutta luovan yhteisen tekemisen äärellä.

Avoin dialogi on tiiviin, oppivan yhteisön välttämätön sidosaine.

Ja jos katsomme pidemmälle tulevaisuuteen, dialogiin tulee osallistumaan myös ihmisten muodostamat parviälyt ja tekoäly. Varsinkin edelläkävijöiden työstä on tulossa jatkuvaa seikkailua rajapinnoilla ja löytöretkeilyä kokonaan uusille, vielä kartoittamattomille osaamisalueille (antidisciplinary). Samalla luku-, analyysi-, kirjoitus-, puhe-, esiintymis– ja dialogitaitojen merkitys kasvaa muiden tulevaisuuden luomiseen liittyvien osaamisten ohella.

Nyt on syventyvän dialogin vuosisata.

 

Teksti ja kuva Jari Koskinen

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s